Last updated on July 5, 2017
Johdanto
Turun yliopistossa on tervettä kiinnostusta yrittäjyyteen, josta ilmeneminä ovat mm. henkilökunnan vastikään perustama Yrittäjyyskilta ja yrittäjyysasiamiesten palkkaaminen yliopiston taholta.
Samalla toiminta riskeeraa pienen piirin syndrooman, jossa järjestellään pikkukivaa ohjelmaa ja taputellaan toisiamme selkään. Tämä kirjoitus pyrkii toimimaan herätteenä tällaista syndroomaa vastaan.
Ensinnäkin on eroteltava kaksi asiaa: yrittäjyys ja startup-yrittäjyys. Yrittäjyys voi olla oman toiminimen perustamista. Startup-yrittäjyys on miljoonien eurojen liikevaihdon tavoittelua lyhyen ajan sisällä. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Turun yliopistossa pitäisi keskittyä startup-yrittäjyyteen, koska a) sillä on suurempi yhteiskunnallinen merkitys työllistämisen ja viennin kannalta, ja b) yliopistossa korkeatasoisen tutkimuksen kautta syntyvät keksinnöt antavat realistisen mahdollisuuden pärjätä kansainvälisillä markkinoilla.
Lähdetään kirjoituksessa liikkeelle Boostista, jolta Turun yliopistossa voidaan oppia paljon.
Miksi Boost menestyi?
Kun opiskelijajärjestö Boost Turku perustettiin 2009, se lähti kasvamaan kolmesta pääsyystä:
1. Uudet ihmiset – mukanaolevien jäsenten rinki kasvoi koko ajan: joka tapahtumiin tuli paikalle uusia naamoja eri korkeakouluista, jolloin myös eri osaamisten kohtaaminen toteutui.
Heti kun naamat alkoivat olla samoja, pari vuotta perustamisen jälkeen, tuli järjestölle epämukava suvantovaihe (josta on sittemmin päästy). Pitää siis koko ajan saada uusia ihmisiä mukaan, muuten konsepti jämähtää samojen tyyppien kokousteluksi ja hyödyt katoavat ilmaan.
2. Ilmainen työ – etenkin Toni Perämäki ja muut ensimmäisen hallituksen jäsenet tekivät Boostia käytännössä kokopäiväisellä työpanostuksella ilman palkkaa. Ilman tätä panostusta ei Boostia olisi, eikä mitään olisi tapahtunut. Heidän tekemänsä työmäärä oli valtava, eikä se olisi virkamiesten toimesta onnistunut ikinä. Onnistuminen lähtee intohimosta ja halusta laittaa sisään niin paljon työtä kuin tarvitaan, työaikoja ajattelematta. Tällaista henkeä on vaikea replikoida, koska se syntyy sisäisestä palosta.
3. Matala byrokratia ja kokeilemisen kulttuuri – tästä aina puhutaan, mutta ei koskaan tehdä. Boostilla tehtiin, ja tehdään osin vieläkin. Sinulla on idea? Hyvä, lähdetään tekemään. Ei haettu rahoitusta ja tehty 100 sivun toimintasuunnitelmaa (poislukien jotkin suuret hankkeet, kuten Farmi), vaan lähdettiin tekemään. Suurissa organisaatioissa byrokratiaprosessi tappaa ideat jo alkuunsa – kukaan ei halua ehdottaa mitään uutta, koska idean läpisaamiseen menee yhtä paljon tai enemmän aikaa kuin sen toteuttamiseen. Boostin oli mahdollista olla ketterä ja suhteellisen vaatimattoman rahoituksen sekä ilmaisen työn avulla toteuttaa asioita, jotka eivät muilta olisi onnistuneet.
Entä Turun yliopisto?
Turun yliopisto ei ole Boost Turku. Mutta sen pitäisi mielestäni keskittyä samoihin asioihin. Esitän keskittymistä kolmeen kohtaan:
- Poikkitieteellinen yhteistyö — humanistit, luonnontieteilijät, matemaatikot, lääkärit, lakitieteilijät, kasvatustieteilijät, kauppakorkealaiset, psykologit, biomateriaalien tutkijat, Venäjän kaupan asiantuntijat, futurologit ja muut osaajat pitää saada törmäytettyä. Innovaatioiden luomiseen ei ole ennustetavaa prosessia, vaan se on enemmänkin stokastinen, osin sattumanvarainen prosessi. Siksi törmäytysfrekvenssiä ja mahdollisuuksia eri alojen osaajien välillä on dramaattisesti kasvatettava. Etenkin tämä koskee kaupallisten osaajien ja tieteilijöiden välisiä yhteyksiä. Olen ollut kauppakorkeassa töissä viitisen vuotta, enkä ole sinä aikana juuri tavannut yliopiston porukkaa. Ei ole mediaa, ei ole foorumia jossa tämä tapahtuisi. Se voi olla virallinen tai epävirallinen, mutta tällainen media tarvitaan.
Lisäksi on kriittistä, että kaupallinen potentiaali arvioidaan jokaisesta yliopiston tutkimushankkeesta. Tutkijoilta ei pidä vaatia startup-yrittäjiksi ryhtymistä, mutta kaupalliset mahdollisuudet on tunnistettava, jottei hyviä mahdollisuuksia mene sivu suun. Tämä edellyttää kaupallisten osaajien (kauppakorkean) ja muun yliopiston substanssiyhteistyötä, josta toistaiseksi ollaan puhuttu lähinnä paperilla. Kun potentiaalia löytyy, pitää rakentaa tiimi idean kaupallistamiseksi. Tähän voi kuulua tutkijoita ja ulkopuolisia tahoja, jotta osaamispohja on tarpeeksi laaja.
- Spin-offit — samoin kuin Boostilla on luotu Startup Journey (ja sitä edeltänyt Summer of Startups), pitää yliopistossa luoda selkeä ohjelma johon spin-offit ohjataan. Siinä tulisi olla mukana ainakin tällaisia osioita:
- Validointiprosessi – kysynnän varmistaminen nykyaikaisella markkinatutkimuksella (esim. customer development, joukkorahoitus, Facebook A/B-testaus), johon kuuluu toimialan bisneslogiikan avaaminen, arvoketjujen/ostokäyttäytymisen ymmärtäminen, markkinoiden valinta, arvolupausten testaaminen, yms.
- Kaupallistamisprosessi – määritellään miten ratkaisu viedä markkinoille (go2market), miten asiakkaat hankitaan, miten jakeluverkosto rakennetaan, miten innovaation keskeiset osat suojataan (jos mahdollista), tuotteistus sisältäen hinnoittelun ja tarjooman sisällön määrittelyn (palvelutasot), sopimusten laadinta, yritysilme jne. Kaikki mitä yrityksen alkuunsaattamisessa tarvitaan.
- Mentotointiprosessi – yrityksen kasvattamisen kokeneet yrittäjät mentoroivat startteja ja pitävät inspiroivia keynote-esityksiä. Inspirointi on tärkeässä roolissa ja ennen kaikkea startupien pitää oppia asioita “jo sen tehneiltä”, ei asiantuntijoilta joilta puuttuu käytännön kokemus.
- Rahoitusprosessi & liiketoiminnan mallintaminen – tarvittavan rahoituksen määrittäminen ja liiketoiminnan mallintaminen (skenaariopohjaiset kassavirtalaskelmat). Kontaktit ja esittelyt rahoittajatahoihin, jotta saadaan sisään ulkopuolista pääomaa – tämä on pakollista, jotta hankkeet voivat lähteä haastamaan olemassaolevia ratkaisuja kansainvälisellä tasolla.
Tekijöiden tulee olla opiskelijoiden sijaan ammattilaisia näissä asioissa, esim. sitä harvaa kauppakorkean henkilökuntaa jolla on liike-elämän kokemusta, ja tämän lisäksi ulkopuolisia bisnesammattilaisia. Liian usein opiskelijoille annetaan “harjoitustehtäväksi” kaupallistaa oikea innovaatio – itsekin kävin tällaisen kurssin. Eiväthän opiskelijat ole ammattilaisia vaan vasta yrittävät ymmärtää kuinka asiat toimivat – he voivat brainstormata ideoita, mutta todellinen kasvuun tähtäävä työ tapahtuu ammattilaisten toimesta.
- Rahoittajat — mainitsen tämän erikseen. On oltava hyvät suhteet sarjayrittäjiin ja julkisiin tahoihin (Tekes, Ely-keskus) — näiltä saa sekä mentorointia että rahoitusta. Tekesin kohdalla juuri rahoitusta, sarjayrittäjien neuvot ja kontaktit taas ovat startupille kullanarvoisia, ja he voivat joissain tapauksissa myös ryhtyä enkelisijoittajiksi siemenrahoitusvaiheessa.
Johtopäätös
Näpertely ja pikkukiva hymistely pitäisi nyt jättää taakse. Turun yliopiston startup-toimintaa pitäisi merkittävästi uudistaa ja keskittyä puuhastelun sijaan siihen mistä starteissa on kyse: kuinka luomme miljoonabisnestä? Vastaus ei löydy sattumanvaraisesta “toivotaan toivotaan” -ajattelusta, vaan järjestelmällisestä, kovan luokan tavoitteellisesta toiminnasta.
Hyvä uutinen on, että tieteentekijöiden osaaminen mahdollistaa onnistumisen ihan eri mittakaavassa kuin useimmissa opiskelija-startupeissa, joista suurimmasta osasta puuttuu “secret sauce”. Tutkimuksen ja keksintöjen kautta salaista kastiketta löytyy Turun yliopiston uumenista varmasti kuin öljykentiltä konsanaan. Tämän huikean luonnonvaran hyödyntämiseen on nyt ryhdyttävä!