Last updated on July 5, 2017
Full-metal digitalist.
Maailma muuttuu, markkinoijani
Tällä hetkellä digitaalinen media on siirtymässä ohjelmallisen ostamisen malliin, ts. mainokset ostetaan ja myydään mainosalustan (esim. Google AdWords, Facebook) kautta. Myös perinteinen offline-media (TV, printti, radio) tulee ajan myötä siirtymään ohjelmallisen ostamisen järjestelmiin, joskin tässä menee arvioni mukaan vielä 5-10 vuotta.
Miksi ohjelmallinen ostaminen voittaa?
Syy on selkeä:
Ohjelmallinen ostaminen on lähtökohtaisesti aina tehokkaampaa kuin vaihdanta ihmisten välityksellä.
Taloustieteen näkökulmasta tarkasteltuna mainosvaihdantaan, kuten kaikkeen vaihdantaan, liittyy transaktiokustannuksia: hinnan neuvottelu, paketointi, yhteydenpito, kysymykset, mainosten lähettäminen, raportointi jne. Tämä on ihmistyötä joka maksaa aikaa ja vaivaa, eikä johda optimiratkaisuun hinnan tai mainonnan tehokkuuden kannalta.
Ihminen häviää aina algoritmille tehokkuudessa, ja mainonta on tehokkuuspeliä.
Edellä mainitut transaktiokustannukset voidaan minimoida ohjelmallisen ostamisen kautta. Mediamyyjiä ei yksinkertaisesti tarvita enää tässä prosessissa; samalla mainonnasta tulee halvempaa ja demokraattisempaa. Toki siirtymävaiheessa tulee olemaan siirtymäkipuja, etenkin liittyen organisaatiorakenteen muutokseen ja kompetenssin päivittämiseen. Bisneslogiikassa on myös siirryttävä “premium”-ajattelusta vapaaseen markkina-ajatteluun: mainostila on vain sen arvoinen kuin siitä saatavat tulokset ovat mainostajalle — nämä tulevat olemaan pienempiä kuin mediatalojen nykyinen hinnoittelu, mikä onkin negatiivinen kannustin siirtymän hyväksymiseen.
Mitkä ovat menestyksekkään ohjelmallisen ostamisen alustan ominaisuuksia?
Näkemykseni mukaan niitä ovat ainakin nämä:
- matala aloituskustannus: tarvitaan vain 5 euron budjetti aloittamiseen (näin saadaan likviditeettiä alustalle, koska myös pienmainostajien on kannattavaa lähteä kokeilemaan)
- budjettivapaus: mainostaja voi vapaasti määrittää budjetin, ei minimispendiä (ks. edellä)
- markkinapohjainen hinnoittelu: tyypillisesti algoritminen huutokauppamalli, joka kannustaa totuudenmukaiseen huutamiseen (vrt. Googlen GSP ja Facebookin VCG-malli)
- suorituspohjaisuus: hinnoittelukomponentti, jolla “palkitaan” parempia mainostajia ja näin kompensoidaan mainonnan haittoja loppukäyttäjälle
- vapaa kohdennus: mainostaja voi itse määrittää kohdennuksen (tämän EI tule olla mediatalon “salattua tietoa”)
Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä, koska kansainväliset kilpailijat jo tarjoavat ne, ja lisäksi ne on osoitettu toimiviksi niin teoreettisessa kuin käytännöllisessä tarkastelussa.
Tärkeitä näkökulmia mainostajan näkökulmasta ovat:
- demokraattisuus: kuka vain voi päästä alustalle ja käyttää sitä itsepalveluna
- tulospohjaisuus: maksetaan toteutuneista klikeistä/myynneistä, ei ainoastaan näytöistä
- kohdennettavuus: mainostaja voi itse säätää kohdennuksen, mikä nostaa relevanssin mahdollisuutta ja näin vähentää mainonnan negatiivista verkostovaikutusta (ts. asiakkaiden ärsyyntymistä)
Kohdennusvaihtoehtoja voivat olla esim.
- kontekstuaalinen kohdennus (sisällön ja mainostajan valitsemien avainsanojen yhteensopivuus)
- demograafinen kohdennus (ikä, sukupuoli, kieli)
- maantieteellinen kohdennus
- kävijän kiinnostuksen kohteet
Osa näistä voi olla mediataloille hankalia selvitettäviä, ainakaan hankalampaa kuin Facebookille – kohdennus on kuitenkin mainonnan onnistumisen kannalta kriittinen seikka, joten tietojen saamiseksi on tehtävä työtä.
Johtopäätös
Ohjelmallisen ostamisen alustat ovat mediatalon ydinkompetenssia, eivät ostopalvelu. Siksi uskonkin, että alan toimijat lähtevät aggressiivisesti kehittämään kompetenssiaan alustojen kehittämisessä. Tai muuten ne jatkavat mainoskakun häviämistä Googlen ja Facebookin kaltaisille toimijoille, jotka tarjoavat edellä mainitut hyödyt.
Kirjoitin muuten mainosvaihdannasta pro gradun otsikolla “Power of Google: A study on online advertising exchange” vuonna 2009 — jo siinä sivuttiin näitä aiheita.
Joni Salminen
KTT, markkinointi
[email protected]
Kirjoittaja opettaa digitaalista markkinointia Turun kauppakorkeakoulussa.