Last updated on May 5, 2020
Johdanto
Tapasimme Timo Herttuan kanssa Helsingissä elokuussa 2014, ja startup-harrastajina keskustelimme tietysti startupeista. Tämä artikkeli tiivistää tuon keskustelun tulokset.
Lähdimme liikkeelle siitä, että opiskelijavetoiset startit ohjattaisiin löytämään ja ratkaisemaan suuryritysten (Kone, Wärtsilä, jne.) ongelmia. Tällä vältettäisiin “triviaalien applikaatioiden ongelma”, jossa keskitytään asioihin, joilla on marginaalisen pieni vaikutus ihmisten elämään merkittävien ongelmien sijaan.
Haluamme tässä yhteydessä korostaa, että kaikki startup-toiminta on tottakai haluttavaa ja hyödyllistä harjoitusta opiskelijoille, mutta siitä huolimatta jotkin ideat ovat lähtökohtaisesti merkittävämpiä kuin toiset, etenkin kun mietitään siirtymää ideasta liiketoiminnaksi. Yhteistyö suuryritysten kanssa on yksi väylä merkittävämpien ongelmien löytämiseen ja ratkomiseen.
Mitä kohtaamisongelmat ovat?
Ratkoessaan merkittäviä ulkoisia ongelmia, startup-hankkeet kohtaavat myös monenlaisia sisäisiä ongelmia. Osa niistä on “matchmaking”- eli kohtaamisongelmia, joissa eri osapuolet tai heidän tavoitteensa eivät kohtaa.
Tämä artikkeli käsittelee näitä kohtaamisongelmia erityisesti opiskelija-starttien kohdalla. Opiskelija-startup on opiskelijavetoinen startup-hanke, joissa startup-yrittäjät ovat opiskelijoita.
Kohtaamisongelmat syntyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Ympäristöstä nostamme esiin suuryritykset eli korporaatiot, jotka saattaisivat hyötyä nuorten ja energisten startup-tiimien työpanoksesta. Lyhyesti sanottuna opiskelijoilla on energiaa ja osaamista, ja yrityksillä sekä tunnettuja että tuntemattomia ongelmia, mutta ei aikaa tai osaamista niiden ratkaisemiseen.
On tärkeää ymmärtää, että tunnettujen ongelmien lisäksi yrityksillä on tuntemattomia ongelmia, joiden löytämiseen opiskelijatiimien tekemää työtä voisi hyödyntää design-ajattelun (design thinking) ja Steven Blankin esittelemän asiakaskehitysmallin (customer development) hengessä.
Voimme soveltaa tähän ajatukseen kaksisuuntaista alustadynaamiikka näin:
- Kysyntä (so. ongelmat): isot yritykset, kuten Kone, L&T
- Tarjonta (so. ongelmien ratkaisu): korkeakouluopiskelijat
- Alusta (kohtaanto): koulut, kurssit, startup-tilaisuudet
Win-win eri toimijoiden välillä tulisi siitä, että opiskelijat soveltaisivat asiakaskehitystä ja ketterää startup-teoriaa (lean startup) sekä tunnettujen ongelmien löytämiseen ja ratkaisemiseen, sekä löytääkseen ongelmia joista kohdeorganisaatiolla ei ole hajuakaan.
Opiskelijavetoisten startupien kohtaamisongelmat
Tarkastelemme seuraavaksi tarkemmin neljää kohtaamisongelmaa opiskelijoiden ja korporaatioiden välillä.
- kiinnostusongelma
- osaamisongelma
- luottamusongelma
- tiimiytymisongelma
Kiinnostusongelma on kohtaamisongelma opiskelijoiden kiinnostuksen ja hankkeiden välillä – ts. baariongelmat kiinnostavat enemmän kuin hissifirman optimointi. Meille useita opiskelijastartteja nähneille tämä on tuttu teema – ideat reflektoivat opiskelijoiden rajallista kokemusta, ja siksi ratkaistavat ongelmat ovat usein triviaaleja.
Osaamisongelma on kohtaamisongelma opiskelijoiden osaamisen ja tarvittavan osaamisen välillä. Toisin sanoen opiskelijat voivat olla tarpeeksi taitavia rakentamaan baarisovelluksia mutta eivät tarpeeksi taitavia ratkaisemaan teknisesti erittäin haastavia ongelmia, tai ongelmia jotka vaativat kapeaa mutta syvää osaamista.
Luottamusongelma, eli isot yritykset eivät yksinkertaisesti halua päästää pieniä startupeja nuuskimaan sensitiivistä liiketoimintatietoa. Tätä voisi verrata Arthur Stincombe’in vuonna 1965 esittämään klassiseen ilmiöön nimeltä “liability of newness”, joka viittaa uuden yrityksen legitimiteetin puuttumiseen.
Ongelmaa pahentaa, jos startup tarjoaa löydettyä ratkaisua myös kilpailijoille, jolloin potentiaalinen kilpailuhyöty kutistuu.
Keskustelussamme tuli myös esille ns. tiimiytymisongelma, joka on kohtaamisongelma eri tyyppisten opiskelijoiden välillä. Pääpiirteissään osaamisalueet teekkareiden ja kyltereiden välillä ovat komplementteja (toisiaan täydentäviä), niin että teekkarit ratkaisevat ongelmia rakentamalla tuotteita ja kylterit varmistavat että ongelma on ratkaisemisen arvoinen, sekä hoitavat kaupallistamisen ja markkinoinnin (ts. rakentavat bisnestä myymällä tuotteita).
Kuitenkin nämä opiskelijatyypit usein hengailevat eri piireissä, mikä pienentää mahdollisuuksia luoda toisiaan täydentäviä tiimejä. Silloin kun eri ryhmät tekevät töitä erillään, on tuloksena siiloutuminen ja krooninen epäonnistuminen, koska palapelistä puuttuu aina toinen pala.
Tiimiytymiseen liittyy myös ns. henkilökohtaisen kemian ongelma, eli yksinkertaisesti on mahdotonta ennustaa miten eri ihmiset tulevat toimeen keskenään – koulutehtävissä tämän ohi voi luovia, mutta startup vaatii niin tiivistä yhteistyötä, että henkilöiden on nautittava toistensa seurasta ja kommunikoitava tehokkaasti yhteen korkean paineen alaisuudessa.
Syyt miksi oikeat henkilöt eivät aina yhdisty oikeissa projekteissa liittyvät paitsi henkilökohtaisiin kemioihin myös “ristiinpölytystilaisuuksien” puutteesta; jälkimmäistä korjaamaan useat toimijat, kuten AaltoES ja Boost Turku, ovat tehneet tärkeää työtä.
Muita kitkatekijöitä merkittävien ongelmien ratkaisussa
Tietysti edellä mainitut kohtaamisongelmat ovat ainoastaan yksi ulottuvuus mietittäessä siirtymää triviaaleista sovelluksista merkittäviin ongelmiin. Muita kitkatekijöitä ovat mm. ongelmien sosiaalinen luonne (korruptiota ei voi ratkaista tekkistartilla) tai muut laajat järjestelmäongelmat, joihin liittyy monimutkaisuutta ja useita toimijoita joihin starteilla ei ole valtaa – kuten tiedetään, on intressiryhmiä jotka blokkaavat mielellään innovaatioita (Pariisin Uber-mellakka esimerkkinä).
Viime kädessä ongelmien ratkaisun tulee myös olla taloudellisesti kannattavaa, tai muuten startupin pitää elää lahjoituksista tai julkisesta rahasta.
Kuinka ratkoa ongelmat?
Timo korosti sitä näkökulmaa, että alustan toiminnassa tulisi olla mukana kokeneita startup-yrittäjiä, jotka auttaisivat ehkäisemään useita startup-harhoja tai väärinkäsityksiä. Kirjoitin näistä vääristä ajattelumalleista laajemmin väitöskirjassani (esim. validation bias, internalization problem, lack of domain-specific expertise).
Alustana voisi toimia myös teollisinkubaattori, johon suuryritykset antavat rahaa. Kaiken kaikkiaan fokuksena tulisi olla markkina-, liiketoimintamalli-, asiakas- ja tuotekehitys, yleisesti ottaen kaupallistaminen sekä mahdollisesti myös rahoituksen nostaminen.
Olennaista on, että sovelletaan ketteriä, hukkaa poistavia menetelmiä asiantuntijaraateihin perustuvien mallien sijaan, ja sitoutetaan hands-on-eksperttejä sellaisten ihmisten sijaan, jotka eivät pysty tuomaan lisäarvoa startupin rakentamisen arkeen.
Tiivistimme seuraavaan taulukkoon mahdollisia ratkaisuja kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi.
| Ongelma | Mahdollinen ratkaisu |
|---|---|
| kiinnostusongelma | Opiskelijoiden mielenkiinnon kohteiden laajentaminen; yritysvierailut, vierailuluennot |
| osaamisongelma | Opetuksen päivittäminen työelämässä tarvittavien taitojen opettamiseksi, laadukas opetus |
| luottamusongelma | Kevyillä kokeiluilla aloittaminen, strateginen projektien rajaus, NDA-sopimukset, yhteisten pelisääntöjen sopiminen, yritysten avustaminen riskianalyysissa |
| tiimiytymisongelma | Ristiinpölyttymismahdollisuuksien kasvattaminen, erilaiset startup-tapahtumat |
Käytännön toteutuksessa on myös useita avoimia kysymyksiä, joihin tulisi löytää vastaukset.
- Miten huolehditaan että molemmat osapuolet (korporaatiot ja startit) hyötyvät, eli mikä on motivaatio kunkin osapuolen osallistumiselle?
- Miten kulttuurien yhteentörmäyksestä selvitään? Olisiko esim. yhteisen kielen / työtapojen / kokeilukulttuurin rakentaminen esivaatimus yhteistyön aloittamiselle?
Erilaiset kohtaamistapahtumat (speed dating, reverse pitching) ovat yksi lähestymistapa kohtaamisongelmien ratkaisuun. Ideana tässä näkökulmassa on, että kun laitamme toimijat samaan tilaan, tapahtuu luontaista verkostoitumista ja yksilöt itseohjautuvasti löytävät toisensa. Toinen vaihtoehto on kasvattaa alustajan roolia välittäjänä – erilaisten ongelmien ja profiilien (tausta, kokemus, tiimikompositio) kartoittaminen sekä kysyntä- että tarjontapuolella ja sitten näiden yhdistäminen parhaalla tavalla (introt, face-to-face-tapaamisten järjestäminen).
Tärkeää on ymmärtää kummankin osapuolen motivaatio, sovittaa odotukset samalle tasolle ja näin rakentaa realistinen win-win-tilanne. Millainen ratkaisu onkaan, siinä tulisi välttää ”monen tekijän soppaa” ja löytää lyhin mahdollinen reitti em. tavoitteiden saavuttamiseen.
Johtopäätös
Yleisesti ottaen toivoisimme, että startupit käyttäisivät luovuutta ja kyvykkyyksiään merkittävien ongelmien ratkaisuun. Yliopistojen pitäisi kehittää toimintaansa innovaatioalustoina, joissa tunnustetaan eri kurssien ja opinto-ohjelmien mahdollisuudet luoda uutta, merkittävää liiketoimintaa tärkeiden ongelmien ratkaisun kautta. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, tulee parantaa opetushenkilökunnan pätevyyttä sekä viestiä selkeä tahtotila ylimmän yliopistojohdon taholta.
Uskomme, että startupien hyödyntäminen yhteiskunnallisesti merkittävissä hankkeissa olisi järkevää ja johtaisi etenkin ohjelmistokehityksessä nykyisiä suorastaan surkeita tuloksia parempiin tuloksiin. Valtion johdolla olisi mahdollista lähteä mukaan konkreettisesti kokeilukulttuuriin, jossa nykyisen hankintakulttuurin selkein ongelma, eli liian isot tietojärjestelmähankkeet, pilkottaisiin osaongelmiinsa jolloin niiden ratkaisu olisi mahdollista myös pienemmille toimijoille.
Tässä artikkelissa olemme pohtineet sitä, miten voisimme saada isot suomalaiset yritykset ja startupit saman pöydän ääreen. Lähestymistapoja on varmasti muitakin; oletko sinä miettinyt tätä asiaa omalla tahollasi? Mihin johtopäätökseen päädyit? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä.
Kirjoittajat
Joni Salminen on kauppatieteiden tohtori, joka toimii Turun kauppakorkeakoulussa digitaalisen markkinoinnin opettajana. Joni tutki väitöskirjassaan alusta-startupien strategisia ongelmia Internetissä. Väitöskirja on ladattavissa täältä: https://www.doria.fi/handle/10024/99349
Timo Herttua on palkkatöistä yrittäjäksi vastikään palannut tuotekehittäjä, joka on yrittäjänä toiminut niin startupien, digitaalisen tuotekehityksen, myynnin, markkinoinnin kuin strategiankin parissa. Timo auttaa kasvuhaluisia yrityksiä löytämään uusia kasvu-uria hyödyntämällä markkinointianalytiikkaa sekä lean startup -menetelmää. Lisätietoja täältä: http://www.efekta.fi
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Boost Turku Ry:n blogissa.