Joni

About the author : Joni holds a PhD in marketing. He is currently working as a postdoctoral researcher at Qatar Computing Research Institute and Turku School of Economics. Contact: joolsa (at) utu.fi

Viisi mainostoimistojen virhettä digitaalisessa markkinoinnissa

suomeksi

Niin sanotut perinteiset markkinoijat tekevät kokemukseni perusteella useita perustavanlaatuisia virheitä siirtyessään vanhoista ajattelumalleista digitaaliseen markkinointiin. Nämä virheet näkyvät etenkin monien mainostoimistojen kohdalla.

Viisi virhettä ovat:

1. Tuloksia ei mitata

Nähdään ettei mittaaminen ole mahdollista tai järkevää esim. “brändäykseen” keskittyvien offline-kampanjoiden kohdalla. Ajatus on virheellinen, koska a) myös offline-kampanjoita voidaan mitata (esim. kuponkeja käyttämällä) ja b) myös brändäyksen pitää tuottaa mitattavissa olevaa hyötyä jollain aikavälillä (vrt. mainonnan carryover-efekti).

Mittaaminen ja analyyttisuus nähdään myös usein uhkana luovuudelle, ikään kuin luovia konsepteja ei voisi tai pitäisi mitata. Tämä on tietysti väärä ajattelumalli. Toimiston johtotähti voi olla luovuus, mutta silti pitää mitata.

2. Kaunistelumittarit (eng. vanity metrics)

Jos mitataankin, keskitytään epäolennaisiin mittareihin. Miljoona näyttökertaa, kymmenentuhatta tykkäystä, kolme voitettua Cannes-pystiä; nämä eivät kerro mitään liiketoiminnan tavoitteista.

Asiaan liittyy optimointi epäolennaisille mittareille: tavoitellaan peittoa ja toistoa relevanssin ja laadun sijaan. (Jos et muuten tiedä miten relevanssia tai laatua verkossa mitataan, et osaa vielä digitaalisen markkinoinnin perusteita.)

Markkinoinnin tavoitteena ei ole voittaa cannesissa, vaan (useimmiten) tehdä myyntiä asiakkaalle. Tämän vuoksi näyttökertojen ja tykkäysten sijaan tulee mitata liiketulosten saavuttamista; kuitenkaan tämä ei tarkoita aina suoraan myynnin mittaamista, vaan voidaan mitata ns. mikrokonversioita eli potentiaalisen asiakkaan tekemiä toimenpiteitä matkalla ostoon.

3. Markkinoijan intuitio

Tässä petollisessa ajattelumallissa uotetaan siihen jolla on eniten “kokemusta” tai korkein asema organisaatiossa. Koska kuten jokainen rehellinen markkinoija tietää, on yhtä todennäköistä että on väärässä asiakkaiden suhteen kuin oikeassa. Digitaalisessa markkinoinnissa kokemuksella tai titteleillä ei ole muuta merkitystä kuin niiden antama hyöty hypoteesien asettamisessa – muilta osin jokainen on oikeutettu testauttamaan ideansa, oli sitten pomo tai junior. Puhutaan ns. testaamisen kulttuurista – termi jota poliitikotkin nykyään käyttävät kuitenkaan sitä lainkaan toteuttamatta. Jos se olisi helppoa, kaikki tekisivät sitä. Mutta kaikki eivät voikaan olla hyviä.

4. Kauniiden sivujen illuusio

Tehdään hienon näköiset sivut, jotka kuitenkin konvertoivat huonosti. “Miten on mahdollista että tämä tyylikäs sivu ei johda ostoon?” Siksi koska asiakkaat eivät hae tyyliä, vaan ratkaisuja ongelmiin. Klassista on, että karut verkkokaupat myyvät eniten – Amazon on aina ollut “ruma” – siksi koska ruma myy verkossa, tai oikeammin ulkoasulla ei ole väliä silloin kuin käytettävyys on kohdillaan. Paljon ulkoasua tärkeämpää että sivu latautuu nopeasti ja tuotteeseen ja ostamiseen liittyvä tieto on helposti löydettävissä. Mainostoimistojen, jotka ovat tottuneet tekemään hienon näköistä tavaraa, on alettava sopeutua tähän maailmaan.

5. Sekoitetaan sisältömarkkinointi ja mainonta

Sisältömarkkinoinnin koko idea on, että se on ei-kaupallista. Sisältömarkkinoinnin idea on tarjota informaatioltaan hyödyllistä tai sisällöltään viihteellistä sisältöä, joka on verrattavissa ilmaisen julkiseen hyödykkeeseen. Kaupallisuus tulee epäsuoran assosiaation kautta, ts. laadukkaan sisällön tuottaja mielletään kyseisen alan asiantuntijaksi, jolloin kynnys ostaa heiltä laskee.

Firmat eivät aina tajua tätä. Esimerkiksi Tupla ei saanut vloggaajien kanssa tekemäänsä videota läpi kaikissa mediaportaaleissa, koska oli sisällyttänyt loppuun mainosmaisen insertin. Heidän olisi pitänyt tehdä kuten Red Bull – laittaa brändi näkyviin kypäriin, vaatteisiin ja puitteisiin, ei jälkikäteen lisättyihin mainosmaisiin insertteihin. Kukaan ei jaa mainoksia, mutta kaikki jakavat siistejä videoita. Ja advertoriaali taikka natiivi mainonta – ne eivät ole oikeaa sisältömarkkinointia, vaikka monet mediamyyjät näin uskottelevat.

6. BONUS: Marketing bullshit

Olen jo usean vuoden opettanut huonon markkinointitekstin kirjoittamista vastaan. Jostain syystä jokainen kauppisopiskelija luontaisesti löytää sen väärän tavan – viljellään adjektiiveja, superlatiiveja ja imperatiiveja. Kaikki on “ainutlaatuista” ja asiakkaalle sanotaan “osta nyt”, vaikka reaktanssin lain mukaan käsky johtaa juuri vastakkaiseen toimintaan.

Konvertoivin copy on yksinkertaista ja selkeää. Se ei sisällä monimutkaisia ja hienoja sanoja, vaan puhuu samalla kielellä kuin asiakas. Asiakkaan sanaston käyttäminen on tärkeää myös hakukonenäkyvyyden kannalta – Google indeksoi verkkosivun sisällön ja käyttäjät eivät hae “tehokkaita lentämisen ratkaisuja” vaan halpoja lentolippuja.

Uskon että useimmat virheet johtuvat tietämättömyydestä. Tietämättömyys on vanhanaikaista – kannattaa karistaa pölyiset asenteet ja herätä tähän päivään.

Kirjoittaja toimii digitaalisen markkinoinnin opettajana Turun kauppakorkeakoulussa ja kouluttaa yrityksiä digitaalisen markkinoinnin käytössä myös oman yrityksensä kautta.

Related Posts